Ratkaisukeskeinen lyhytterapia ja työnohjaus?
(kutsutaan myös voimavarakeskeiseksi terapiaksi)
on lyhytterapiasuuntaus, jossa pääpaino on ongelmien ratkaisussa, ei ongelmissa ja niiden syiden etsimisessä. Nimensä mukaisesti tapaamisissa pyritään ratkaisemaan kulloinkin tavoitteeksi asetetut päämäärät mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Ratkaisujen avaimet ovat asiakkailla; jokainen ihminen kantaa mukanaan myös oman muutoksensa avainta.
Avaimen löytymistä edesauttaa hyvä, vaihtoehtoja näkevä mieli. Tapaamisissa ideana on etsiä yhdessä asiakkaan kanssa toimivia asioita hänen elämästään ja tilanteita, jolloin tätä ongelmaa ei esiinny eli poikkeuksia. (Asiakas: ”Jännitän aina esiintymisiä” -Terapeutti: ”Ihanko AINA?”) Terapeutti pyrkii vahvistamaan näitä toimivia puolia ja auttaa ihmistä löytämään vaihtoehtoisia tapoja tarkastella elämää ja vuorovaikutussuhteita, on asiakkaan apuna muutos –ja pulmatilanteissa sekä uuden oppimisen prosessissa asiakkaan rinnalla.
Oleellista on kartoittaa ja lisätä kaikkea sitä mikä toimii kohti tavoitetta. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa ei ole kiinnostunut menneisyyden kuprujen poistyöstämisestä (psykodynaaminen terapia) vaan ottaa lähtökohdakseen seikat ja asiat jotka tukevat asiakasta tässä hetkessä kohti tavoitetta. Tässä lähestymistavassa ongelmien ytimenä, syynä nähdään se, että pulmiinsa uppoutuneen ihmisen tavoitteet ja tulevaisuuden näkymät ovat epäselvät. Ja kun tulevaisuuden näkymät näyttävät harmailta, niin jokainen ajatus ja idea alkaa näin toimia itseään toteuttavana ennusteena rakentaen siten tulevaisuutta, jossa on jatkuvasti pulmia ja vastoinkäymisiä. – On todettu, että ihmiset muuttavat elämäänsä siltä pohjalta mitä he odottavat tulevaisuudelta ja näin ratkaisevia suunnanmuutoksia alkaa tapahtua jatkuvasti ja joka tasolla.
Esimerkiksi pulmallisen ongelman tai haasteen kanssa kamppaileva ihmismieli yrittää ratkaista tilanteen oma-aloitteisesti miettimällä miten päästä ”irti jostakin” –menetelmällä. Tällöin ajatus helposti takertuu itse ongelmaan ja sen rasituksiin. Mutta jos ja kun tavoitteen määrittelee ”kohti jotakin” –henkiseksi, mieli kääntyy ja avautuu kohti toivoa ja mahdollisuuksia; näkökenttä avartuu ja voimavaroja alkaa virrata omasta sisäisyydestä tavoitteen saavuttamiseksi.
Jos asiat ovat menneet oikein solmuun omassa elämässä, ihmisen syvin toive on päästä nopeasti irti koko tilanteesta. On ymmärrettävää, että tällöin ihminen yrittää muuttaa koko elämänsä ja heti. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että sellainen muutos kestää vain päivän, kaksi, viikon tai parhaimmillaankin kuukauden. Ratkaisuhenkisessä lähestymistavassa ”kiiruhdetaan hitaasti”, edetään hitaammin keskustellen ja kuvittelemalla luodaan muutoksen odotus jota kohti mieli alkaa kokonaisuudessaan suuntautua, orientoitua. Psyykkisessä valmennuksessa tai terapiatapaamisissa luodaan mielikuva siitä, kuinka asiat ovat, kun ne ovat paremmalla tolalla tai parhaimmillaan, hahmotetaan mielikuva mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja kirkkaasti. Kun ihmisen aivot ovat rakentuneet siten, että mielessä kuviteltu asia on lähes sama kuin todellisuudessa koettu tapahtuma, alkaa ihminen mielikuvansa ohjaamana tehdä parannuksia asioihinsa.
Ratkaisukeskeinen lähestymistapa, jolla on sovellutuksia myös kasvatuksen, koulutuksen, opetuksen ja terveydenhuollon alueella, perustuu osittain amerikkalaisen psykiatrin ja lääkärin Milton H. Ericksonin ideoille ja ajatuksille. Hänen työssään ja lähestymistavassaan korostui asiakkaan omien voimavarojen ja kykyjen merkitys, perusolettamuksena voidaan pitää sitä, että asiakkaalla itsellään on oman elämänsä ratkaisun avaimet taskussaan.
Motto
Jos jokin ei toimi,
tee jotain muuta